28.12.2015

Kanne Etelä-Savon käräjäoikeudessa

K Oy vaati kanteessaan, että SK Oy:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan K Oy:lle hoito- ja rahoitusvastiketta vuodelta 2011 kaikkiaan 16 150 euroa sekä konkurssipesän osuutena K Oy:n lainanlyhennysrahastoon samalta vuodelta 1 554,31 euroa, molemmat määrät korkoineen.

Perusteena K Oy esitti, että 10.12.2009 konkurssiin asetettu SK Oy omisti yhteensä 17 K Oy:n osaketta. SK Oy:n konkurssipesä oli ottanut osakkeet haltuunsa ja käyttänyt määräysvaltaansa muun muassa maksamalla vuoden 2010 hoito- ja rahoitusvastikkeet sekä osuutensa lainanlyhennysrahastoon sekä kaupittelemalla osakkeita. Konkurssipesä ei kuitenkaan ollut maksanut kanteen kohteena olevia vuoden 2011 maksuja.

SK Oy:n konkurssipesä vastusti kannetta. Perusteenaan konkurssipesä ilmoitti, että sillä ei ollut velvollisuutta maksaa kanteessa tarkoitettuja vastikkeita ja osuusmaksua. K Oy:n osakkeet olivat arvottomia, minkä vuoksi pesä oli luopunut määräysvallastaan osakkeisiin ja hylännyt ne.

Konkurssipesällä ei muutoinkaan ollut velvollisuutta maksaa vastikkeita massavelkoina, koska niiden maksaminen merkitsisi K Oy:n omien velkojen maksamista eikä konkurssipesällä ollut velvollisuutta maksaa K Oy:n velkoja ennen pesän omien velkojen maksamista. Riski K Oy:n osakkeenomistajan maksukyvyttömyydestä kuului yhtiölle. Osakevastikkeet eivät olleet osakkaan konkurssipesän massavelkaa edes siltä osin kun ne kohdistuivat konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan. Oikeuskirjallisuudessa oli kuitenkin katsottu, että tällaiset saatavat olivat konkurssissa valvottavia saatavia, sillä niiden maksamatta jääminen oli johtunut kestovelkasuhteen velallisen maksukyvyttömyydestä, josta velkojalla oli oikeus saada vahingonkorvausta. Tällainen vahingonkorvaussaatava oli valvottavaa velkaa eikä massavelkaa, joten sitä ei voitu velkoa konkurssipesältä.

Pelkästään maksamalla vastikkeet vuodelta 2010 konkurssipesä ei ollut sitoutunut massavelkavastuuseen tulevista vastikkeista. Kysymys oli ollut omaisuuden tarkoituksenmukaisen hoitamisen tuolloin vaatimasta toimesta.

Käräjäoikeuden tuomio 10.7.2013

Käräjäoikeus totesi, että konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä vastasi velasta, joka johtui konkurssimenettelystä tai joka perustui konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä oli tämän tai muun lain mukaan vastuussa (massavelat).

Käräjäoikeus lausui, että kun osakkeenomistajan maksuvelvollisuus yhtiötä kohtaan oli perustunut osakeyhtiön toimivallassaan tekemään päätökseen, osakkeenomistajalle oli syntynyt suoritusvelvollisuus yhtiötä kohtaan. Se, että osakkeenomistaja oli menettänyt osakkeiden hallinnan konkurssipesälle, ei poistanut suoritusvelvollisuutta. Kun omaisuuden hallinta siirtyi konkurssipesälle, siihen omaisuuteen liittyvät velvoitteet siirtyivät myös konkurssipesän vastattaviksi ainakin, mikäli kysymys oli konkurssin jälkeen syntyneestä velasta. Näin ollen ja kun saatavat kohdistuivat konkurssin jälkeiseen aikaan, kysymys oli sellaisesta konkurssilaissa tarkoitetusta velvoitteesta, josta konkurssipesä oli vastuussa.

Käräjäoikeus totesi edelleen, että konkurssilaissa tai muissakaan laeissa ei ollut säännöstä siitä, että konkurssipesä voisi hylätä omaisuutta tai että omaisuus palautuisi konkurssivelalliselle. Vaikka konkurssilain esitöistä (HE 26/2003 vp s. 155) ilmeni, että konkurssipesä voi joissain tilanteissa luopua omaisuudesta, ei tämän voitu ilman selkeitä lainsäädännöllisiä kannanottoja tai oikeuskäytäntöä katsoa oikeuttavan konkurssipesän yksipuolisella ilmoituksella hylkäämään omaisuutensa ja siten välttämään omaisuuteen liittyvät velvollisuudet. Käräjäoikeuden mukaan hylkäämiselle ei voida katsoa olevan perusteita siinäkään tapauksessa, että omaisuuden hoitamisesta tai ylläpitämisestä tai hallinnasta aiheutui konkurssipesälle kustannuksia.

Lisäksi käräjäoikeus katsoi, että se seikka, että konkurssipesä ei ollut saanut myydyksi hallussaan olevia K Oy:n osakkeita, ei osoittanut, etteikö niiden myyminen olisi mahdollista. Joka tapauksessa osakkeilla oli huomattava substanssiarvo. Käräjäoikeus katsoi, että K Oy:n osakkeita ei voitu pitää arvottomina.

Käräjäoikeus velvoitti SK Oy:n konkurssipesän suorittamaan K Oy:lle kanteessa vaaditut määrät korkoineen.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Mikko Ollikainen.

Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 31.12.2013

SK Oy:n konkurssipesä valitti hovioikeuteen ja vaati, että kanne hylätään.

Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden tuomiota.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Helena Lindgren, Jukka Soininen ja Tuulikki Räsänen. Esittelijä Titta Tsupari.

Perustelut

Taustaa ja kysymyksenasettelu

1. SK Oy (yhtiö) on asetettu konkurssiin 10.12.2009. Yhtiö omistaa 17 K Oy:n (golfyhtiö) osaketta.

2. Golfyhtiö on vaatinut kanteessaan, että SK Oy:n konkurssipesä velvoitetaan suorittamaan mainituista pesään kuuluvista osakkeista golfyhtiön yhtiökokouksen päätöksen mukaisesti vuoden 2011 rahoitus- ja hoitovastikkeet sekä osuuden golfyhtiön lainanlyhennysrahastoon (vastikevelat). Kanteensa perusteeksi golfyhtiö on esittänyt, että konkurssipesä on vastuussa vastikeveloista, koska se oli ottanut golfyhtiön osakkeet hallintaansa ja määräysvaltaansa, maksanut vuoden 2010 vastikkeet ja yrittänyt myydä osakkeita edelleen.

3. Konkurssipesä on vastustanut kannetta ensisijaisesti sillä perustella, että vastikevelat eivät ole konkurssipesän velkaa eli massavelkaa. Riski golfyhtiön osakkaan maksukyvyttömyydestä kuului sanotulle yhtiölle. Konkurssipesä ei ollut sitoutunut massavelkavastuuseen pelkästään sillä perusteella, että se oli maksanut yhtiölle vuoden 2010 vastikkeet. Kyse oli ollut konkurssipesään kuuluvan omaisuuden tarkoituksenmukaisesta hoitamisesta sen myymistä silmällä pitäen. Sittemmin oli käynyt ilmeiseksi, että golfyhtiön osakkeet olivat konkurssipesälle arvottomia, eikä vastikkeiden maksaminen enää ollut konkurssivelkojien edun mukaista. Konkurssipesä on joka tapauksessa vapautunut mahdollisesta velkavastuusta, koska se on hylännyt osakkeet luopumalla määräysvallasta ja jättämällä ne yhtiölle.

4. Asiassa on Korkeimmassa oikeudessa ensin kysymys siitä, onko konkurssipesä massavelkavastuussa kanteessa vaadituista vastikeveloista. Mikäli vastikevelkojen katsotaan olevan massavelkaa, tulee asiassa sen jälkeen arvioida, voiko konkurssipesä kuitenkin vapautua velkavastuustaan hylkäämällä osakkeet ja luopumalla niiden määräysvallasta golfyhtiön hyväksi.

Saatavien jaottelu konkurssissa

5. Konkurssilain 1 luvun 5 §:n mukaan konkurssisaatavalla tarkoitetaan sellaista velalliselta olevaa saatavaa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Edelleen säännöksen mukaan kestovelkasuhteessa konkurssisaatavana pidetään sitä osaa saatavasta, joka kohdistuu konkurssin alkamista edeltäneeseen aikaan.

6. Valvottujen ja jakoluettelossa vahvistettujen konkurssisaatavien ohella pesän varoista suoritetaan vain päältä päin maksettavat konkurssipesän omat velat. Konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on konkurssi- tai muun lain mukaan vastuussa (massavelat). Säännöksen esitöiden (HE 26/2003 vp s. 152) mukaan konkurssipesän sitoumuksella tarkoitetaan mitä tahansa vastuuta, johon pesä on itse sitoutunut. Tämä voi perustua esimerkiksi konkurssipesän tekemiin vuokra-, toimeksianto- tai vakuutussopimuksiin. Hallituksen esityksessä on todettu, että joissakin tapauksissa voi olla vaikeaa ratkaista, mikä on velallisen velkaa eli konkurssisaatavaa ja mikä on konkurssipesän velkaa. Näin on silloin, kun velallisen sopimussuhde jatkuu konkurssin alettua.

Osakeyhtiölle suoritettavat vastikkeet osakkaan konkurssissa

7. Korkein oikeus toteaa, että kanteessa tarkoitetut golfyhtiön vaatimat vastikevelat vuodelta 2011 kohdistuvat yhtiön konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan. Näitä saatavia ei ole valvottu konkurssissa. Kyse ei siten ole konkurssilain 1 luvun 5 §:n mukaisista konkurssisaatavista.

8. Asiassa on sinänsä riidatonta, että yhtiö on vastuussa vastikeveloista golfyhtiölle. Yhtiön konkurssipesä on kuitenkin vastuussa konkurssin alkamisen jälkeen syntyneistä saatavista ainoastaan, mikäli edellä kohdassa 6 kuvatut konkurssilain 16 luvun 2 §:n mukaiset massavelan edellytykset täyttyvät. Tällaisia saatavia voivat olla konkurssimenettelystä aiheutuvat velat, joista ei ole tässä asiassa kysymys. Kysymys ei myöskään ole suoraan lain nojalla syntyvästä vastuusta. Golfyhtiön perimä vastikevelka perustuu yhtiökokouksen päätökseen, jonka se on tehnyt osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun yhtiöjärjestyksen määräyksen nojalla. Tällaisilla yhtiön sisäiseen päätöksentekoon perustuvilla maksuilla ei ole osakeyhtiölain tai konkurssilain nojalla muista saatavista poikkeavaa asemaa. Vastikesaatava rinnastuu konkurssissa yhtiöoikeudellisesta luonteestaan huolimatta tavalliseen yksityisoikeudelliseen saatavaan. Konkurssipesän massavelkavastuu voi siten tässä asiassa syntyä konkurssilain 16 luvun 2 §:n mukaisesti vain, jos velka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen.

Massavelkavastuu sopimuksen tai sitoumuksen perusteella

9. Asiassa on riidatonta, että konkurssipesä ei ole nimenomaisella tahdonilmaisullaan sitoutunut maksuihin. Golfyhtiön osakkeet on hankittu yhtiölle ennen konkurssin alkamista, eikä konkurssipesä ole ilmoittanut ottavansa vastatakseen golfyhtiön vastikkeiden maksamisesta tulevaisuudessa. Myöskään mitään sopimusta konkurssipesän ja golfyhtiön välillä ei ole tehty.

10. Golfyhtiö on konkurssipesän massavelkavastuun perusteeksi vedonnut kohdassa 2 kerrotuin tavoin siihen, että konkurssipesä oli ottanut osakkeet haltuunsa ja määräysvaltaansa, maksanut vuoden 2010 vastikkeet ja yrittänyt myydä osakkeita.

11. Korkein oikeus toteaa, että konkurssivelallisen omaisuus kuuluu suoraan lain nojalla konkurssipesän varoihin ja sen määräysvaltaan. Konkurssipesän pesänhoitajan lakisääteisenä tehtävänä on ottaa haltuun pesään kuuluva omaisuus. Tällainen lakiin perustuva määräysvallan ja hallinnan siirtyminen konkurssipesälle ei merkitse sitä, että se olisi käyttänyt valintavaltaansa ja sitoutunut konkurssivelallisen omaisuuteen liittyviin maksuvelvoitteisiin.

12. Konkurssilain 17 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta on hoidettava huolellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Luvun 3 §:n mukaan konkurssipesän on muutettava rahaksi pesään kuuluva omaisuus pesän kannalta edullisimmalla tavalla niin, että saadaan mahdollisimman hyvä myyntitulos. Korkein oikeus toteaa, että pesän hallintaan kuuluvien golfyhtiön osakkeiden erääntyneiden vastikkeiden suorittaminen tilanteessa, jossa konkurssipesä on vielä selvittänyt niiden myyntimahdollisuuksia, on ollut perusteltua hyvän pesänhoidon kannalta ja parhaan myyntituloksen saavuttamiseksi. Konkurssipesän pesänhoitajalla on myös ollut konkurssilain perusteella velvollisuus ryhtyä toimenpiteisiin osakkeiden myymiseksi. Saatuaan selville, etteivät osakkeet olleet myytävissä, konkurssipesä oli ilmoittanut golfyhtiölle haluavansa luopua osakkeista golfyhtiön hyväksi ja jättänyt maksamatta vuoden 2011 vastikkeet. Korkein oikeus katsoo, että pelkästään vuoden 2010 vastikevelkojen suorittamisella tai osakkeiden myyntitoimenpiteisiin ryhtymisellä konkurssipesä ei ole sitoutunut konkurssilain 16 luvun 2 §:n tarkoittamalla tavalla massavelkavastuuseen.

13. Korkein oikeus toteaa lisäksi, että määrätyissä olosuhteissa sopimussuhteen syntyminen tai sitoutuminen noudattamaan tiettyä järjestelyä voidaan päätellä myös osapuolten tosiasiallisesta toiminnasta (KKO 2010:23, kohta 12). Tässä tapauksessa konkurssipesä ei kuitenkaan ole hyödyntänyt osakkeiden mukaisia pelioikeuksia tai muulla tavalla käyttänyt osakkeiden tuottamia oikeuksia. Konkurssipesä ei siten ole vastaanottanut hyödykkeitä tavalla, joka osoittaisi sitoutumista golfyhtiöön nähden. Myöskään golfyhtiön kannalta tarkasteltuna konkurssipesän edellä kuvattu toiminta ei kokonaisuudessaan ole ollut sellaista, että konkurssipesän voitaisiin katsoa sitoutuneen golfyhtiön vastikkeiden maksamiseen myös tulevaisuudessa.

Johtopäätös

14. Edellä mainituilla perusteilla Korkein oikeus katsoo, että konkurssipesä ei ole massavelkavastuussa kanteessa maksettavaksi vaadituista hoito- ja rahoitusvastikkeista ja osuudesta golfyhtiön lainanlyhennysrahastoon.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja kanne hylätään. SK Oy:n konkurssipesä vapautetaan tuomitusta maksuvelvollisuudesta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Kitunen, Juha Häyhä (eri mieltä), Hannu Rajalahti, Marjut Jokela ja Ari Kantor. Esittelijä Kristina Oinonen.

Eri mieltä olevan jäsenen lausunto

Oikeusneuvos Häyhä : Asian taustan ja kysymyksenasettelun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Eri mieltä olen kysymyksestä, onko konkurssipesä konkurssilain 16 luvun 2 §:n mukaisessa vastuussa kanteessa vaadituista vastike- ja lainanlyhennysrahastoveloista. Kantanani esitän seuraavan:

Riidan kohde

Kuten enemmistön perustelujen kohdassa 2 on kuvattu, golfyhtiön kanne on perustettu siihen, että yhtiön konkurssipesä oli ottanut golfyhtiön osakkeet hallintaansa ja määräysvaltaansa, maksanut vuoden 2010 osalta erääntyneet vastikkeet ja yrittänyt myydä niitä eteenpäin. Kanteesta ilmenee lisäksi, että konkurssipesä oli käyttänyt osakkeisiin liittyvää määräysvaltaa myös valitsemalla golfyhtiön lainanlyhennysrahastoon perittävän maksun suorittamistavaksi maksamisen osamaksuerissä. Kanne on perustettu myös siihen, että vastikesuorituksissa oli kysymys kestovelkasuhteesta, jolloin pesä oli massavelkaisessa vastuussa maksuista siltä osin kuin ne kohdistuivat konkurssin alkamisen jälkeiseen aikaan. Konkurssipesä oli lisäksi sitoutunut maksuihin.

Vastatessaan kanteeseen konkurssipesä on pitänyt selvänä, että yhtiö oli vastuussa sekä hoito- että pääomavastikkeiden suorittamisesta kantajalle. Se, että konkurssipesä on maksanut golfyhtiön vastikkeita pesän varoista vuodelta 2010, siis konkurssiin asettamisen jälkeiseltä ajalta, on perustunut konkurssipesään kuuluvan omaisuuden huolelliseen hoitoon, mikä konkurssilain 17 luvun 1 §:n mukaan on pesänhoitajan velvollisuus. Sanotun ohella konkurssipesä on todennut asiaan liittyvän kiinteästi kysymys siitä, oliko konkurssipesällä oikeus hylätä tai palauttaa sille turhia kuluja tuottava omaisuus ja siten vapautua omaisuuteen liittyvistä velvoitteista. Riski golfyhtiön osakkaan maksukyvyttömyydestä kuului kantajana olevalle golfyhtiölle. Osakkaan konkurssipesän vastuu vastikkeiden maksamisesta edellyttäisi erityistä perustetta, jota koskeva väittämis- ja todistustaakka on kantajayhtiöllä.

Massavelkaa koskevien säännösten tulkinta

Konkurssin alkaessa velallinen menettää oikeuden määrätä konkurssipesään kuuluvasta omaisuudestaan ja velallisen omaisuus siirtyy velkojien määräysvaltaan (konkurssilaki 1 luvun 1 §:n 2 momentti ja 3 luvun 1 §). Konkurssi katsotaan konkurssilain 1 luvun 4 §:n mukaisesti alkaneeksi, kun velallinen asetetaan tuomioistuimen päätöksellä konkurssiin. Yhtiö on asetettu konkurssiin 10.12.2009, josta lukien golfyhtiön osakkeisiin liittyvää määräysvaltaa on yhtiön konkurssiin asettamisen jälkeen käyttänyt konkurssipesä.

Saatavan valvontakelpoisuus konkurssissa määräytyy konkurssin asettamisajankohdan perusteella. Konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä on mainittua ajankohtaa silmälläpitäen määritelty, mitä laissa on tarkoitettu konkurssissa valvontakelpoisilla saatavilla. Säännös on pakottavaa oikeutta ja se yhdessä velallisen määräysvallan menetystä koskevien säännösten kanssa suojaa konkurssivelkojia siltä, että velallinen ei voi vaikuttaa niiden velkojen syntymiseen, joista vastaa konkurssipesä (massavelat). Massavelkoja koskevassa konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentissa on puolestaan määritelty konkurssipesän vastattavina olevat massavelat saatavan syntyperusteen mukaan.

Ennen konkurssilakia voimassa olleen konkurssisäännön 74 §:ssä lueteltiin niinikään massaveloille luonteenomaisia saatavan syntyperusteita. Säännöksen mukaan tällaisia velkoja olivat "kaikki semmoiset kustannukset, joita konkurssivaraston ylöskirjoitukseen, hoitoon ja hallintoon, niin myös selvitykseen, velkojien kokouksiin ja oikeuden käymiseen tarvitaan". Johtoa massavelan määrittelyyn saatiin lisäksi konkurssisäännön 57 §:stä, jonka mukaan velallinen ei vastannut mahdollisesti syntyvästä tappiosta, jos velkojat olivat päättäneet jatkaa velallisen elinkeinotoimintaa konkurssiin asettamisen jälkeen.

Konkurssisäännön 74 §:ssä ei kuitenkaan tarkemmin kuvattu, miltä ajalta peräisin olevat saatavat olivat massavelkoja. Tulkinnassa turvauduttiin tältä osin konkurssisaatavaa koskevaan konkurssisäännön 25 §:ään, jonka mukaan konkurssissa voitiin valvoa vain sellainen saatava, jota koskeva sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen kuin velallinen antoi konkurssihakemuksen tai tuomioistuin velkojan aloitteesta teki päätöksen omaisuuden luovuttamisesta konkurssiin. Tämän konkurssisaatavaa koskevan säännöksen avulla saatettiin vastakohtaisesti päätellä, milloin kysymyksessä oli massavelka. Massaveloille pidettiin tunnusomaisena muun ohella sitä, että ne tai niiden oikeusperuste oli syntynyt konkurssiin asettamisen jälkeen (ks. esimerkiksi Johanna Niemi-Kiesiläinen, Massavelat konkurssissa, 1989, s. 19 - 20).

Konkurssi ei siten konkurssisäännön voimassaoloaikana lakkauttanut velalliselta olevaa saatavaa. Saatava oli kuvatun näkemyksen mukaan joko velallisen konkurssissa valvottavaa velkaa tai konkurssipesän massavelkaa saatavan oikeusperusteen syntymisen ajankohdasta riippuen. Perusteen osalta massaveloille oli ominaista se, että ne tyypillisesti johtuivat konkurssipesään kuuluvan omaisuuden hoidosta ja hallinnosta sekä pesän selvityskustannuksista.

Konkurssilakia koskevan hallituksen esityksen perusteluista ei ilmene, että kuvattua konkurssisäännön aikana vakiintunutta tapaa määritellä rajanvetoa konkurssivelan ja massavelan välillä olisi tarkoitettu sanotuilta osin muuttaa. Konkurssilain 1 luvun 5 §:n mukaan tarkoitetaan konkurssisaatavalla sellaista velalliselta olevaa saatavaa, jota koskeva velallisen sitoumus tai muu oikeusperuste on syntynyt ennen konkurssin alkamista. Kestovelkasuhteessa konkurssisaatavana pidetään sitä osaa saatavasta, joka kohdistuu konkurssin alkamista edeltäneeseen aikaan.

Vastakohtapäättelyä tukevasti lainkohdan perusteluissa mainitaan, että konkurssipesän velat eli massavelat eivät ole konkurssisaatavia (HE 26/2003 vp s. 35). Samaa päätelmää tukee myös hallituksen esityksen perustelulausuma, jonka mukaan kestovelkasuhteissa kysymys on rajanvedosta sen suhteen, miltä osin kysymys on konkurssisaatavasta, miltä osin massavelasta. Massavelkaa koskevan säännöksen (konkurssilain 16 luvun 2 §) perusteluissa arvioidaan olevan joissakin tapauksissa vaikeaa ratkaista, mikä on velallisen velkaa, mikä konkurssipesän velkaa, kun sopimussuhde jatkuu konkurssin alettua (HE 26/2003 vp s. 152).

Konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan konkurssipesä vastaa velasta, joka johtuu konkurssimenettelystä tai joka perustuu konkurssipesän tekemään sopimukseen tai sitoumukseen sekä velasta, josta konkurssipesä on tämän tai muun lain mukaan vastuussa. Säännös poikkeaa kirjoitusasultaan konkurssisäännön massavelkoja koskevasta 74 §:stä siten, ettei konkurssilain säännöksessä ole nimenomaisesti mainittu konkurssiin luovutetun omaisuuden hoidosta ja hallinnosta koituvia kustannuksia konkurssipesän massavelkavastuun perusteina toisin kuin konkurssisäännön 74 §:ssä mainittiin. Pesän omaisuuden hoidosta koituvia kustannuksia on kuitenkin pidetty paitsi konkurssisäännön voimassaolon, myös sitä koskevan uudistamistyön aikana tyypillisinä massavelkoina (ks. esim. kom.miet. 1978:37, s. 107).

Kanta ilmenee myös voimassaolevasta konkurssilaista, joskaan ei massavelat määrittelevän lain 16 luvun 2 §:n yhteydestä. Konkurssilain 17 luvun 1 §:n mukaan konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta on hoidettava huolellisesti ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Pykälää koskevan hallituksen esityksen perustelukohdan mukaan omaisuuden hoitaminen tarkoituksenmukaisella tavalla viittaa ennen muuta siihen, että omaisuuden hoidosta pesälle aiheutuvien kustannusten on oltava järkevässä suhteessa saavutettavaan hyötyyn nähden (HE 26/2003 vp s. 153).

Perustelukohta osoittaa, ettei konkurssilain säätämisellä ole tältäkään osin pyritty muutokseen konkurssisäännön sääntelyyn verrattuna. Konkurssipesään kuuluvan omaisuuden hoidosta aiheutuvat kustannukset voivat perusteen osalta olla pesän massavelkaa. Sanotun vuoksi tulkitsen konkurssilain 16 luvun 2 §:n 1 momenttia siten, että lainkohdassa oleva maininta "tämän…lain mukaan vastuussa" koskee myös niitä pesän omaisuuden hoitamisesta aiheutuneita kustannuksia, joita lain 17 luvun 1 §:n mukaiseen konkurssipesään kuuluvan omaisuuden huolelliseen ja tarkoituksenmukaiseen hoitoon katsotaan kuuluvaksi.

Konkurssipesään kuuluvan omaisuuden hoidosta aiheutuneet kustannukset voivat näin ollen perusteen osalta olla sellaista velkaa, josta vastaa konkurssipesä. Ajallisena lisäedellytyksenä kuitenkin on, että kustannusten tai niiden oikeusperusteen voidaan katsoa syntyneen velallisen konkurssiin asettamisen jälkeen.

Massavelkaa koskevien säännösten soveltaminen tässä tapauksessa

Osakeyhtiölain 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan yhtiöjärjestyksessä voidaan määrätä osakkeenomistajan velvollisuudesta suorittaa erityisiä maksuja yhtiölle. Vastikkeenmaksuvelvollisuuden perusteen pätevyyttä ei asiassa ole riitautettu. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että maksuvelvollisuus on koskenut sekä hoito- että rahoitusvastikkeita.

Vastikkeet on tässä tapauksessa suoritettu kuukausittain samaan tapaan kuin saatavat tyypillisesti suoritetaan kestovelkasuhteessa. Tästä huolimatta ei osakkeisiin liittyvää vastikkeenmaksuvelvollisuutta voida perusteen osalta rinnastaa maksuvelvollisuuteen sellaisessa kestovelkasuhteessa, jossa konkurssivelallinen on osapuolena ja jota on tarkoitettu konkurssisaatavia koskevassa konkurssilain 1 luvun 5 §:ssä. Osakkeenomistajan konkurssi ei vaikuta velvollisuuteen maksaa osakkeiden perusteella määräytyvä vastike. Sellaista valintaoikeutta, joka konkurssipesällä on konkurssilain 16 luvun 2 §:ssä tarkoitettujen sopimusten ja sitoumusten osalta, ei yhtiön konkurssipesällä osakkeisiin liittyvän vastikevelan osalta ole ollut. Tämän vuoksi kanne ei ole hyväksyttävissä siltä osin kuin se on perustettu siihen, että osakkeista maksettavat vastikkeet ja suoritukset lainanlyhennysrahastoon muodostaisivat kestovelkasuhteen tai siihen, että konkurssipesä olisi sitoutunut kysymyksessä oleviin maksuihin.

Kanteen perusteeksi on kuitenkin myös esitetty, että konkurssipesä oli ottanut osakkeet haltuunsa ja käyttänyt niitä koskevaa määräysvaltaansa. Määräysvalta yhtiön omistamaan omaisuuteen on jo edellä kuvattujen säännösten mukaisesti siirtynyt konkurssipesälle yhtiön tultua asetetuksi konkurssiin. Golfyhtiön osakkeet ovat siten olleet yhtiön konkurssipesän määräysvallassa olevaa konkurssivelallisen omaisuutta. Konkurssipesä on myös käyttänyt osakkeisiin liittyvää määräysvaltaa maksamalla yhtiövastikkeita konkurssin alkamisen jälkeen ja yrittämällä saada ne myydyiksi. Konkurssipesä on asiassa myöntänyt, että kysymys on tältä osin ollut konkurssipesään kuuluvan omaisuuden huolellisesta hoidosta konkurssilain 17 luvun 1 §:ssä tarkoitetuin tavoin.

Yhtiö oli maksanut vastikkeet ajalta ennen konkurssia eikä golfyhtiö ollut valvonut vastikesaatavia yhtiön konkurssissa. Konkurssipesä on riidattomasti maksanut vuoden 2010 hoito- ja rahoitusvastikkeet sekä osakkeisiin kuuluvan osuuden lainanlyhennysrahastoon samalta vuodelta. Kanteen kohteena ovat vastikkeet vuodelta 2011 ja samaa vuotta koskeva osuus lainanlyhennysrahastoon. Kysymys on näin ollen sellaisista konkurssipesän omaisuuden hoitoa koskevista saatavista, jotka ovat syntyneet yhtiön konkurssin alkamisen jälkeen.

Näin ollen katson, että kanteessa mainitut osakkeet ovat konkurssipesään kuuluvaa omaisuutta, jonka hoidosta koituvista kuluista konkurssimenettelyn ajalta vastaa edellä todetuin perustein konkurssipesä. Kun kanteessa vaaditut saatavat ovat konkurssin jälkeiseltä ajalta, katson että ne ovat konkurssipesän vastuulla olevaa massavelkaa.